Muoveja pääsee ympäristöön kaikista niiden elinkaaren vaiheista, mutta yksi merkittävimmistä päästölähteistä on muovin elinkaaren loppupäässä muodostuvat jätteet. Puutteellinen jätehuolto onkin yksi merkittävimmistä syistä muovien päätymiselle ympäristöön maailmanlaajuisesti.
© Suomen ympäristökeskus SYKE
Kevyenä ja kestävänä materiaalina muovi kulkeutuu pitkiä matkoja alkuperäisiltä päästölähteiltään esimerkiksi ilman ja veden välityksellä sekä hajoaa ympäristössä hitaasti. Eniten muoviroskaa löytyy tiheään asuttujen alueiden lähistöiltä, mutta kaukaisemmatkaan alueet eivät ole säästyneet roskaantumiselta.
Vaikka Suomen jätehuolto toimii tehokkaasti, meilläkin ympäristöön päätyy roskaa, josta muovien osuus on merkittävä. Nykyään muovia löytyy rannoiltamme, maaperästä, kaikista vesistöjen osista ja eliöstöstä.
Muovin tuotanto on kasvanut nopeasti viimeisten vuosikymmenten aikana ja jatkaa edelleen kasvuaan. Ympäristössä olevan muoviroskan ja tuotetun muovin määrän on huomattu kulkevan käsi kädessä, minkä vuoksi ympäristön muoviroskamäärän ennustetaan yhä kasvavan.
Kokonaiskuva roskaantumisesta puuttuu
Roskaantumisen arvioiminen ja kattavan kokonaiskuvan muodostaminen on haastavaa. Tämä johtuu muun muassa siitä, että roskan määritelmä on yhä puutteellinen, roskamäärien arvioiminen (tilavuus, kappalemäärä, paino) on hankalaa ja roskien määrä vaihtelee alueellisesti.
Roskaamista tai jätteiden laitonta sijoitusta ei kunnissa varsinaisesti tilastoida, mutta tapauksia voidaan arvioida esimerkiksi kuntien ympäristöviranomaisille tehtyjen haittailmoitusten perusteella.
Tällä hetkellä ympäristön roskaantumisesta on eniten tietoa rantaroskista. Euroopan tasolla rantaroskia on seurattu jo vuosia ja ne on dokumentoitu hyvin. Suomessa on kartoitettu merenrantojen roskien määrää ja laatua vuodesta 2012 alkaen.
Kaupunkiroskien määrää, tyyppiä, alkuperää ja kulkeutumisreittejä ei ole Suomessa selvitetty systemaattisesti. Suomen ympäristökeskus selvitti vuonna 2021 roskien määrän ja tyypin Helsingin kahdella eri kaupunkipuistoalueella.
Kahden tutkimuspuiston alueelta kerättiin ja tunnistettiin yhteensä 4 886 roskaa eli 0,8 roskaa neliömetriä kohden. Molemmissa puistoissa noin 90 prosenttia roskista oli muovia. Kappalemäärältään yleisimmät roskat olivat styrox-kappaleet, noin 32 prosenttia kaikista roskista, ja tupakantumpit, noin 18 prosenttia kaikista roskista.
SYKEn erikoistutkija Sanna Suikkanen ja tutkija Julia Talvitie kenttätöissä Helsingin Pornaistenniemen
puistossa toukokuussa 2021. Kuva: Anna-Riina Mustonen
Roskaantuminen aiheuttaa paljon ongelmia
Roskaantuminen aiheuttaa niin sosiaalisia, terveydellisiä, taloudellisia kuin esteettisiäkin ongelmia, ympäristön pilaantumista sekä haittaa eliöille.
Kaupungeille ja kunnille roskaantuminen aiheuttaa kustannuksia. Helsingin kaupunki on arvioinut, että roskaantumisesta koituu sille vuosittain noin 11 miljoonan euron kustannukset. Toisinaan siivouskustannukset saattavat jäädä myös yksityisten maanomistajien maksettaviksi.
Roskaaminen voi olla tahallista tai tahatonta
© Päivi Fjäder
Tahallisesta roskaamisesta on kyse, kun yritykset tai yksityishenkilöt hylkäävät laittomasti ympäristöön esimerkiksi remonttijätteitä, kodinkoneita, huonekaluja, kemikaaleja tai kotitalousjätteitä.Roskaantuminen voi aiheutua yksittäisten henkilöiden tai yritysten toiminnasta ja olla luonteeltaan joko tahallista tai tahatonta.
Roskia voi päätyä ympäristöön tahattomasti esimerkiksi rakennetun ympäristön eri toiminnoista kuten jätehuollon eri vaiheista, esimerkiksi kuljetuksesta tai jätteen käsittelystä, tai liian täysistä tai avonaisista roska-astioista.
Muovia käytetään yhä enemmän myös rakennus- ja suojamateriaalina, mikä lisää entisestään muoviroskan päätymistä ympäristöön rakennus- ja purkuvaiheissa.
Roskia myös ”karkaa” ympäristöön
Paitsi kulumisen vuoksi, roskia voi päätyä ympäristöön myös ”karkaamisen” tai hylkäämisen seurauksena. Tällaisia ovat muun muassa erilaiset kalapyydykset, suoja-aidat ja maataloudessa käytettävät katemuovit.
Vaikka osalle tuotteista on olemassa keräysjärjestelmiä, ne voivat kuitenkin päätyä roskiksi esimerkiksi karattuaan tuulen mukana tai niistä voi rikkoutua tai murentua osia ympäristöön käytön aikana. Ne voivat myös unohtua ja tulla lopulta hylätyiksi ympäristöön.
Erilaiset luonnon ääri-ilmiöt – Suomessa esimerkiksi tulvat ja myrskyt, muualla myös tornadot, taifuunit ja tsunamit – voivat paikoin lisätä entisestään roskien päätymistä ympäristöön.
Covid-pandemia lisäsi roskaantumista
© Pinja Näkki
Myös yllättävät ja äkilliset muutokset yhteiskunnassa saattavat näkyä ympäristön roskaantumisessa. Tästä esimerkkinä on vuonna 2019 alkanut koronaviruksen aiheuttama Covid-19-pandemia, jonka seurauksena ympäristöön ilmaantui uudenlaisia roskatyyppejä, kuten kertakäyttöisiä kasvomaskeja ja käsineitä.
Pandemian ja rajoitusten aikana ihmiset kokoontuivat myös paljon ulkona ja söivät mukaan otettavia ruoka-annoksia, jolloin erityisesti kertakäyttöisiä muovipakkauksia päätyi ympäristöön.
Kasvomaskit on tehty erilaisista muovia sisältävistä materiaaleista. Näin ollen ne muodostavat vastaavia ongelmia ympäristössä kuin muutkin muovituotteet ja -materiaalit. Kasvomaskien kiinnityslenkkien on havaittu takertuvan muun muassa lintujen jalkoihin.
Kuten muutkin roskat, kasvomaskit voivat kevyinä kulkeutua pinta- ja rantavesiin tuulen, hulevesien tai purojen tai muiden virtaavien vesien mukana.
Roskaamisen taustalla välinpitämättömyys ja maksut
Suurimpia tekijöitä tahalliseen roskaamiseen ja jätteiden hylkäämiseen ovat välinpitämättömyys ja jätteiden vastaanoton maksullisuus. Toisinaan vastaanottoasemien epäedulliset aukioloajat voivat myös johtaa jätteiden hylkäämiseen.
Roskaantuminen hankaloittaa osaltaan kiertotaloutta, koska ympäristöön päätyneen materiaalin laatu on usein heikentynyt. Vaikka esimerkiksi muoviroskat saataisiin kerättyä myöhemmin talteen, ovat ympäristön olosuhteet kuten auringonvalo, lämpötilan vaihtelut ja kosteus jo vaikuttaneet muovimateriaalin ominaisuuksiin ja kierrätettävyyteen.