Kansainvälisen arvion mukaan meriin päätyvistä roskista 70 prosenttia on kertynyt pohjaan, 15 prosenttia kelluu meren pinnassa ja 15 prosenttia on puolestaan ajautunut rannoille.
Meressä kelluvasta roskasta valtaosa on muovia. Suurempia kelluvia jätekasaumia, joissa vesipatsaaseen on sekoittunut runsaasti erikokoista materiaalia, esiintyy nykyisin viidessä subtrooppisessa pyörteessä, jotka sijaitsevat Pohjois- ja Etelä-Atlantilla, pohjoisella ja eteläisellä Tyynellämerellä sekä Intian valtamerellä. Myös kuudennen jätepyörteen muodostuminen Barentsinmerelle on mahdollista.
Näiden kelluvien jätekasaumien lisäksi merkittäviä roskakeskittymiä on rannikoiden läheisyydessä tietyillä maantieteellisillä alueilla, joissa väestöntiheys on erityisen suuri. Virtaavien vesien ja etenkin jokien merkitys väkirikkaiden alueiden tuottaman roskan kuljettajina on merkittävä.
Koska kelluva muoviroska voi kulkeutua pitkiäkin matkoja alkuperäisiltä päästölähteiltään, eivät kaukaisemmatkaan alueet ole säilyneet roskaantumiselta. Itämerellä meren pinnalla kelluvan makroroskan määrää ei juurikaan ole selvitetty.
Kulutustapamme näkyy roskaantumisessa
Merten muoviroska koostuu suurelta osin kertakäyttöisistä muovituotteista kuten elintarvikepakkauksista, kääreistä ja kasseista. Eri puolilta maailmaa rannoilta kerätyt roskat edustavat hyvin voimakkaasti nykyistä take away -yhteiskuntaa. Näin ollen kuluttajien asenteet ja käyttäytyminen vaikuttavat pitkälti siihen, mitä meriympäristöön päätyy.
Suomen rantaroskan seurantarannoilla yleisimpiä roskia ovat olleet tupakantumpit, tunnistamattomat muoviroskat, muoviset ruokapakkaukset, vaahtomuovi, muoviset pullonkorkit ja kannet, jalostettu puu ja lavalaatikot, muovikassit, muoviköydet sekä lasi- ja keramiikkasirut.
Rantaroskat antavat viitteitä meriroskan määrästä ja tyypistä
Suomessa tieto makrokokoisista meriroskista ja niiden lähteistä perustuu suurelta osin nimenomaan rantaroskien seurantaan. Tämän perusteella voidaan jossain määrin arvioida myös maa- ja merisyntyisten roskien määriä. Arviot ovat kuitenkin vain karkeasti suuntaa-antavia, sillä kaikki merisyntyiset roskat eivät välttämättä ajaudu rannoille, ja osa maalta lähtöisin olevasta roskasta voi kulkeutua kauaskin päästölähteestään ja vajota lopuksi merenpohjalle.
Rantaroskien perusteella saadaan kuitenkin melko hyvä yleiskuva siitä, millaisista ihmistoiminnoista roskia muodostuu. Rantaroskaseurantaa on toteutettu vuodesta 2012 lähtien yhteensä 15 erityyppiseltä merenrannalta eri puolilta Suomea.
Urbaanit rannat ovat roskaisimpia
Suomessa roskamäärät ovat keskimäärin pienimpiä luonnontilaisilla rannoilla ja suurimpia kaupunkirannoilla. Rantaroskaseurannan tulosten mukaan muovi on selvästi yleisin roskamateriaali: noin 90 prosenttia rantaroskista on erilaisia muovi- tai vaahtomuovituotteita. Kappalemääriltään valtaosa kaupunkirantojen roskista on tupakantumppeja. Muusta muoviroskasta suuri osa koostuu tunnistamattomista kappaleista tai riekaleista.
© Tuomas Lahti
Merenpohjan roskamäärää ei Suomessa tiedetä
Lukuun ottamatta muutamaa sukeltamalla tehtyä selvitystä, merenpohjan makroroskien määrää ja laatua ei ole tarkasti arvioitu Suomen merialueilla.
Rannikkovesialueiden pohjilla muiden inventointien ohella tehdyssä kartoituksessa roskia havaittiin vain harvassa havaintopisteessä. Tärkeimmät roskamateriaalit olivat muovi ja metalli.
Helsingin vesialueella pohjaroskien määrää ja laatua selvitettiin sukeltamalla. Kaikilta tutkimusalueilta löytyi roskia, ja kohteista luonnonmukaisin oli roskaisin. Yleisimmät roskatyypit olivat lasi- ja keramiikkajäte sekä metalli. Myös tunnistamattomia muovipaloja löytyi runsaasti.
Järvien ja jokien roskaantumisesta vähemmän tietoa
Järvien ja jokien roskaantumisesta Suomessa on toistaiseksi selvästi meriympäristöä vähemmän tietoa. Tämä johtuu siitä, että meristrategiadirektiivi (2008/56/EY) velvoittaa meriroskien seurantaan, kun sisävesien osalta vastaava velvoite puuttuu. Pidä Saaristo Siistinä ry:n toteuttama Siisti Biitsi -kampanja on kerännyt tietoa myös järven- ja joenrantojen makroroskista vuodesta 2015 alkaen, ja kampanjan tulosten mukaan näissäkin ympäristöissä suurin osa kerätyistä roskista on muovia.
Muoviroskaa kulkeutuu mereen useista lähteistä
© Suomen ympäristökeskus SYKE
Arvioiden mukaan valtaosa, keskimäärin noin 80 prosenttia maailman merten roskasta on peräisin maalla sijaitsevista lähteistä. Maa- ja merisyntyisten roskalähteiden tärkeysjärjestys kuitenkin vaihtelee alueellisesti. Suomen rantaroskan seurantarannoilla on arvioitu, että valtaosa kaupunkirantojen roskista on peräisin maalta. Luonnontilaisilla rannoilla mereltä tulevan roskan osuus on suurempi kuin kaupunkirannoilla.
Roskan alkuperää voi olla mahdotonta selvittää jälkeenpäin. Muoviroskaa syntyy materiaalien ja tuotteiden tuotannossa, kuljetuksessa, käytössä ja hävityksessä. Muovia päätyy vesistöihin sekä maalla että merellä tapahtuvista toiminnoista monia eri reittejä pitkin kuten pintavalumana, jokien, purojen ja ojien kuljettamina, jäte- ja hulevesien kautta.
Rantaroskaseurannan tulosten perusteella suurimpia maalta peräisin olevia roskan lähteitä ja kulkeutumisreittejä Suomessa ovat rantojen virkistyskäyttö, valumavesien tuoma kuormitus, rakentaminen ja laiton jätteen hylkääminen.
Merellä tapahtuvista toiminnoista roskaantumista aiheuttavat merenkulku, kalastus ja kalanviljely. Itämerellä merenkulusta syntyvät roskat eivät kuitenkaan näytä päätyvän rannoille yhtä suuressa määrin kuin esimerkiksi Koillis-Atlantilla. Tähän vaikuttavat vuorovesi-ilmiön sekä voimakkaiden pintavirtausten puuttuminen.
Lisäksi aluksista voi toisinaan myös kadota kontteja virheellisestä lastauksesta, onnettomuuksista tai kovasta merenkäynnistä johtuen.
Moni kaupungin toiminto synnyttää roskaantumista
Suomen merenrantakaupunkien ympäristönsuojeluviranomaisten arvion mukaan meren roskaantumista aiheuttavia tekijöitä kaupungeissa olivat erityisesti
- hulevesien puhdistuksen riittämättömyys
- viemärien ylivuototilanteet
- yhdyskuntajätteen hylkääminen
- kaduilta poistetun lumen varastointi ja hävitys
- tupakantumpeille tarkoitettujen roska-astioiden riittämättömyys
- rakennus- ja purkutyöt
Roskaantumista voidaan merkittävästi vähentää lupamääräyksillä.
© Pinja Näkki
Kalastusroskat kertyvät merenpohjalle
Kalastus on maailmanlaajuisesti yksi tärkeimpiä merenpohjalle ja vesipatsaaseen kertyvän makrokokoisen muoviroskan lähteitä.
Suomen merialueella ei toistaiseksi ole tehty kattavaa selvitystä kalastukseen liittyvän muoviroskan määrästä. Rantaroskien seurannassa kalastusroskan (muun muassa muovisiimojen, -verkkojen ja -vieheiden, mutta myös muista materiaaleista kuin muovista valmistettujen kalastustarvikkeiden) osuudeksi on arvioitu noin kuusi prosenttia kaikesta roskasta.
Tämä tieto ei todennäköisesti kuvaa kovinkaan hyvin olemassa olevaa tilannetta, koska rantaroskaseurantarannat eivät välttämättä sijaitse suosituilla kalastuspaikoilla, vaan ovat usein lähellä asutuskeskuksia, huvivenesatamia ja uimarantoja. Kaikki kalastuksen tuottamat roskat eivät myöskään todennäköisesti ajaudu rannoille.
Luonnonvarakeskuksen vuonna 2018 tekemässä selvityksessä arvioitiin, että kalastuksen aiheuttama Suomen merialueen muoviroskaantuminen olisi suuruusluokkaa 15-20 tonnia, josta suurin osa syntyisi kalastusvälineiden kulumisen ja haurastumisen myötä syntyvästä mikromuovista. Vapaa-ajan kalastuksesta arvioitiin syntyvän noin kaksi tonnia mereen päätyvää isoa muoviroskaa kuten verkkoja, kellukkeita ja lippuja.
Haamuverkkojen määrästä Suomen koko merialueella ei ole olemassa kattavaa tietoa. Toistaiseksi haamuverkkojen määrää ja sijaintia on selvitetty vuonna 2018 päättyneessä Suomen ympäristökeskuksen Kapyysi -hankkeessa, jossa Porin ja Rauman läheisellä merialueella toteutettiin haamuverkkojen naarauspilotti. Hankkeen aikana ajettiin yhteensä 110 harauslinjaa, joiden yhteenlaskettu pituus oli noin 300 km. Näistä linjoista seitsemältä löydettiin pohjaan vajonneita verkkoja (550 metriä, noin 18 verkkoa). Osa verkoista ei kestänyt nostamista pinnalle kokonaisena.
Paitsi haamuverkoista, myöskään merenpohjan roskista yleisesti ei Suomessa ole tietoa. Sitä mukaa kun meriroskien seuranta kehittyy, ja tiedot merenpohjan roskatilanteesta tarkentuvat, saadaan myös parempi näkemys siitä, kuinka paljon pohjaan vajonneita kalapyydyksiä merialueellamme on.
Muoviroska säilyy vesistössä pitkään ja jauhautuu hiukkasiksi
Vesiympäristöön päädyttyään roskat voivat olosuhteista riippuen säilyä siellä pitkään. Roskien hajoamiseen vaikuttavat materiaalin ja mahdollisten lisäaineiden lisäksi mm. lämpötilaolot, auringonvalo ja etenkin UV-säteily, happipitoisuus, pH sekä mekaaniseen hajoamiseen vaikuttavat tekijät kuten aallokko, hiekka, sora ja kivet. Makroroskat voivatkin haurastua ympäristössä edelleen pienemmiksi hiukkasiksi aikojen saatossa.