Maaympäristön roskaantumista ja sinne päätyvien roskien koostumusta on tutkittu vasta varsin vähän. Kuitenkin maaympäristöön päätyvän muovin määrän on esitetty olevan moninkertainen mereen päätyvään määrään verrattuna. Eniten roskia löytyy asutuksen ja ihmistoiminnan läheisyydestä, kuten teiden ympäristöistä, kaupunkialueilta sekä virkistysalueilta.
Maalta vesiympäristöön päätyvän muovin lähteitä ovat rannikkoalueiden ja sisämaan muovijäte, joka ei päädy jätehuollon piiriin. Muovijätteen alkuperäisiksi lähteiksi tai kulkeutumisreiteiksi on tunnistettu muun muassa
- roskaaminen
- teollinen toiminta (rakentaminen ja rakennusten purku, maatalous, teollisuuslaitokset)
- luonnonmullistukset kuten myrskyt (globaalisti)
- huonosti suunnitellut ja ylläpidetyt kaatopaikat (globaalisti)
- jätehuoltoon liittyvät ongelmatilanteet (kuljetushävikit, jätevesien ylivuodot ja hulevedet)
© Suomen ympäristökeskus SYKE
Yleisimpiä roskatyyppejä ovat tupakkatuotteisiin sekä kertakäyttöisiin juoma- tai ruokapakkauksiin, erityisesti mukaan otettaviin ns. take-away -pakkauksiin liittyvät roskat.
Sekä maa- että vesiympäristöjen roskaantumista pyritään ehkäisemään 23.8.2021 voimaan astuneella, tiettyjen muovituotteiden ympäristövaikutuksen vähentämistä koskevalla EU-direktiivillä (2019/904/EU), eli ns. SUP-direktiivillä (SUP = single-use plastics).
© Outi Setälä
Huomio maatalousmaiden roskaantumiseen
Myös maatalousmaan roskaantumiseen on alettu kiinnittää viime aikoina enemmän huomiota. Maatalousmaahan päätyy muoveja muun muassa erilaisista katemuoveista ja säiliörehupaaleista.
Maataloudessa on käytetty myös ns. oksohajoavia katemuoveja, joihin on lisätty erilaisia hapettimia kiihdyttämään muovien hapettumista ja polymeeriketjujen katkeamista UV-säteilyn sekä lämpötilan vaikutuksesta.
Muoviin lisätyt hapettimet kiihdyttävät muovin pilkkoutumista pienemmiksi kappaleiksi, vaikka varsinaista täydellistä hajoamista ei tapahtuisikaan. Kesällä 2021 voimaan astunut EU:n SUP-direktiivi (EU) 2019/904 kieltää oksohajoavien muovien markkinoille saattamisen. Maatalousmailla muovin on esitetty edesauttavan viljelyssä käytettyjen torjunta-aineiden kulkeutumista suotoveden mukana pohjaveteen ja uhkaavan siten pohjaveden laatua. Toisaalta katekalvoilla voidaan vähentää torjunta-aineiden käyttöä.
Maatalousmaiden makromuovien määriä ja lähteitä tulisi selvittää tarkemmin.
© AdobeStock
Muovien esiintyminen luonnontilaisilla alueilla
Maatalousalueiden ohella myös luonnontilaisilta alueilta, kuten matkailijoiden suosimien kansallispuistojen kävelyreittien varrelta ja leiriytymispaikoilta on löydetty huomattavia määriä muovia. Maahan päätyvän muoviroskan kokonaismäärästä ei kuitenkaan ole juurikaan tietoa.
Muovit hajoavat hitaasti jos lainkaan
Muovien hajoaminen ympäristössä on monitahoinen ja monimutkainen prosessi, johon vaikuttavat muovin ominaisuudet, sen sisältämät lisäaineet sekä ympäristöolosuhteet.
Maahan päätynyt suurikokoinen muovi pilkkoutuu ajan myötä pienemmiksi kappaleiksi valon ja lämpötilan vaikutuksesta sekä kulumisen ja mekaanisen rasituksen seurauksena. Varsinaisessa täydellisessä biohajoamisessa määrääviä tekijöitä ovat lisäksi esimerkiksi happipitoisuus ja mikro-organismit.
Ympäristössä tapahtuvat fysikaalis-kemialliset prosessit ovat erittäin hitaita etenkin silloin, kun muovi on päätynyt syvempiin maa- tai sedimenttikerroksiin.
© Unsplash
Sade, tulvat, tuuli ja maanmuokkaus levittävät makromuoveja
Maaympäristössä makromuovit kulkeutuvat etupäässä ihmistoiminnan, kuten maatalousmailla tehtävän maanmuokkauksen, välityksellä. Muovit kulkeutuvat myös voimakkaan sateen aiheuttaman pintavalunnan, tulvien ja tuulen mukana.