Roskaantumisella on monia sosiaalisia ja taloudellisia vaikutuksia niin paikallisesti kuin kansainvälisesti. Ekosysteemien heikkeneminen voi vaikuttaa negatiivisesti kansantalouteen aiheuttamalla tulojen menetyksiä kalastus- ja vesiviljelysektorilla, matkailussa ja merenkulkualalla.
© Pinja Näkki
Haamuverkot ovat kasvava ongelma
Ehkä näkyvimpiä taloudellisia vaikutuksia elinkeinokalastukseen on ollut haamuverkoilla ja muilla karanneilla kalastusvälineillä. Haamuverkoilla (termit englanniksi DFG: derelict fishing gear tai ALDFG: abandoned, lost, or otherwise discarded fishing gear) tarkoitetaan käyttäjältään syystä tai toisesta karanneita tai hylättyjä verkkoja, trooleja tai muita pyydyksiä. Haamuverkot ovat suuri ja edelleen kasvava ongelma maailman merissä: niistä koituu haittaa kalastuselinkeinolle, ympäristölle ja merenkululle.
Esimerkiksi YK:n ympäristöohjelma (UNEP) sekä elintarvike - ja maatalousjärjestö (FAO) ovat nostaneet esiin haamuverkot sekä merten roskaongelman yleisesti yhdeksi maailman merien suurimmista uhkista.
Haamuverkoista voi kalastajille koitua taloudellisia tappioita menetetyn kaluston myötä. Kadonnut tai hylätty pyydys voi jatkaa passiivista kalastusta pitkään pienentäen kalakantaa ja vähentäen kalastajien saalista.
Hylätyt tai kadonneet pyydykset voivat myös vajota pohjalle ja sedimentoitua, jolloin ne eivät enää juurikaan pyydä saalista. Kadonneista pyydyksistä on haittaa paitsi kaloille ja kalastuselinkeinolle, myös muulle meriluonnolle.
Vedessä ajelehtivat verkot tai muut pyydykset voivat myös aiheuttaa haittaa merenkululle, sekä isoille aluksille että pienemmille veneille. Potkuriin, peräsimeen ja vedenottoaukkoihin sotkeentuvat pyydykset voivat haitata ohjausta ja aiheuttaa täten karilleajoja ja törmäyksiä. Takertuneiden pyydysten poistaminen on aikaa vievää työtä ja siitä koituu ylimääräisiä kustannuksia.
Haamuverkkojen määrää ei tiedetä
Haamuverkkojen määrästä Suomen koko merialueella ei ole olemassa kattavaa tietoa. Toistaiseksi haamuverkkojen määrää ja sijaintia on selvitetty vuonna 2018 päättyneessä Suomen ympäristökeskuksen Kapyysi -hankkeessa, jossa Porin ja Rauman läheisellä merialueella toteutettiin haamuverkkojen naarauspilotti. Hankkeen aikana ajettiin yhteensä 110 harauslinjaa, joiden yhteenlaskettu pituus oli noin 300 km. Näistä linjoista seitsemältä löydettiin pohjaan vajonneita verkkoja (550 metriä, noin 18 verkkoa). Osa verkoista ei kestänyt nostamista pinnalle kokonaisena.
Paitsi haamuverkoista, myöskään merenpohjan roskista yleisesti ei Suomessa ole tietoa. Sitä mukaa kun meriroskien seuranta kehittyy, ja tiedot merenpohjan roskatilanteesta tarkentuvat, saadaan myös parempi näkemys siitä, kuinka paljon pohjaan vajonneita kalapyydyksiä merialueellamme on.
Ympäristön puhtaanapito maksaa
Yhteiskunnassa roskaantuminen vaikuttaa kielteisesti esimerkiksi asukkaiden ja turistien viihtyvyyteen, terveyteen ja hyvinvointiin.
Kunnat ja kaupungit vastaavat alueensa puhtaanapidosta. Esimerkiksi Helsingissä yleisten alueiden puhtaanapidon kustannukset ovat vuosittain yli 11 miljoonaa euroa. Helsingissä onkin valmisteilla laaja, roskaantumisen hillintään tähtäävä ohjelma, joka kokoaa Helsingin eri toimialat ja sidosryhmät puuttumaan yhdessä roskaantumisongelmaan.
© Stara
Roskaiset rannat eivät houkuttele turisteja ja voivat näin ollen vaikuttaa merkittävästi turismista riippuvaisten maiden talouteen ja työllisyysasteeseen. Vaikutukset voivat olla merkittäviä maatieteellisestä alueesta riippuen.
Rantojen siivouskustannukset voivat myös nousta paikoin varsin suuriksi.
© Pidä Saaristo Siistinä ry.