© Suomen ympäristökeskus SYKE
Mikromuovien ekologisia vaikutuksia on tutkittu etenkin meriympäristössä. Sekä kenttähavainnot että kokeelliset tutkimukset osoittavat, että sekä vapaassa vedessä, rannikolla että merenpohjassa elävät vesieliöt voivat altistua elinympäristössään mikromuovihiukkasille.
Esimerkiksi eläinplanktonin, nilviäisten, kalojen, lintujen ja merinisäkkäiden elimistöstä on löytynyt mikromuovihiukkasia, joita ne joko erehtyvät luulemaan ravinnoksi, tai joita ne nielevät varsinaisen ravinnon ohessa.
© Suomen ympäristökeskus SYKE
Mikromuoveista monia haittoja eliöstölle
Ruoansulatuskanavaan päätyneet mikromuovit voivat aiheuttaa fyysisiä haittoja kuten rakenteellisia vaurioita ja tukoksia. Mikromuovien nieleminen muun ruoan ohella saattaa vähentää syödyn ravinnon imeytymistä ja siten heikentää eliön kuntoa.
Niellyt mikromuovit voivat aiheuttaa valheellista kylläisyyden tunnetta, ja lisäksi on havaintoja, että hyvin pienet muovihiukkaset voivat siirtyä suolesta verenkiertoon ja kudoksiin.
Itämeren alueella mikromuoveille altistumista on tutkittu sekä luonnossa että kokeellisesti monilla eri eliöryhmillä kuten eläinplanktonilla, äyriäisillä, simpukoilla, monisukasmadoilla ja kaloilla. Kaikista tutkituista eliölajeista löytyy mikromuoveja.
Muovihiukkasia kertyy erityisesti simpukoihin
Mikäli eliö ei aktiivisesti valikoi ravintoaan, kasvaa todennäköisyys sille, että se myös tahattomasti nielee mikromuoveja muun ravinnon tai esimerkiksi suodattamansa veden mukana. Suomessa tehtyjen kokeiden perusteella on muun muassa havaittu, että ravintonsa vedestä suodattaviin simpukoihin (sinisimpukka ja liejusimpukka) kertyi selvästi enemmän muovihiukkasia kuin muihin tutkimuksessa mukana olleisiin selkärangattomiin.
Mikromuovien pitoisuudet kaloissa vaihtelevat paikan ja lajien mukaan
Suomen merialueella tehtyjen kenttätutkimusten perusteella ulappa-alueelta pyydettyjen kalojen mikromuovipitoisuudet ovat alhaisemmat kuin rannikolta pyydystettyjen. Myös eri kalalajien välillä on havaittavissa eroa sen suhteen, kuinka paljon niiden ruoansulatuskanavasta löytyy mikromuoveja. Vastaavia havaintoja on saatu myös Kallavedellä tehdyssä kenttätutkimuksessa, jossa selvitettiin muikkujen ja ahventen ruoansulatuskanavassa olevien mikromuovien määrää.
Mikromuovit kertyvät merenpohjaan
Meriympäristössä mikromuovit kertyvät nimenomaan pehmeiden merenpohjien sedimenttiin, mutta suuria pitoisuuksia on havaittu myös sellaisissa vesikerroksissa, missä veden tiheys muuttuu äkillisesti. Näitä ovat Itämeressä sekä lämpötilan että suolaisuuden harppauskerrokset, joista on havaittu mikromuovitihentymiä.
Mikromuoveja kertyy syvänteisiin ja merenpohjan kanjoneihin enemmän kuin mitä löydetään pinnanmuodostukseltaan tasaisemmilta alueilta. Kaiken kaikkiaan mikromuovien määrät vaihtelevat pohjasedimenteissä suuresti alueittain ja jopa paikallisesti. Jos mikromuovit vaikuttavat pohjien elinympäristöihin, vaikutukset ovat todennäköisesti suurimpia siellä, mihin niitä eniten kertyy sekä siellä, missä on kaikkein eniten kuormituslähteitä.