Kiertotalous maarakentamisessa, mitä, miksi, miten?

RSS
11.1.2018 Merja Autiola ja Tarja Niemelin
CIRCblog_Ramboll_betoni_250px

Kiertotalous ja resurssiviisaus ovat ympäristöalan tärkein trendi tällä hetkellä. Lähes kaikilla toimialoilla mietitään toimenpiteitä kierrätysasteen lisäämiseksi ja hävikin pienentämiseksi. Kuluttajan tasolla kiertotalouden muodot voivat olla suhteellisen yksinkertaisia kuten tavaroiden lainaaminen tai yhteisomistus, mutta yrityksissä ja teollisuuden aloilla kiertotalous voi sisältää monimutkaisia prosesseja ja toimintamalleja, joissa optimoidaan jokaisen vaiheen toiminta. Yhteistyömahdollisuuksien tunnistaminen ”toisen jäte on toisen raaka-aine” -ajatuksen pohjalta tuo lisämausteita resurssiviisauteen.

Suomi on Euroopan kärkimaita sorankäytössä

Moni ei tule ajatelleeksi, että myös maarakentamisessa voidaan soveltaa kiertotalouden periaatteita. Suomessa on poikkeuksellisen hyvät kiviainesvarannot verrattuna moneen muuhun maahan. Vuonna 2013 soraa ja kiviainesta käytettiin Suomessa noin 15,5 tonnia henkeä kohden, joka on Euroopan mittakaavassa kärkilukemia. Soran käyttöä hillitsee pula soravaroista sekä pohjavesien suojelua koskevat rajoitukset. Kalliosta murskaamalla tehty murske onkin viime vuosikymmeninä korvannut yhä enemmän harjuista kaivettavaa soraa ja hiekkaa. Soraharjut ovat Suomessa merkittäviä pohjavesien muodostumisalueita sekä maisemallisesti merkitseviä alueita. Myös kalliot ovat arvokkaita ympäristöjä ja niissä oleva lajisto on poikkeuksellisen runsasta.1

Kuten muillakin toimialoilla, myös maarakentamisessa voidaan soveltaa kiertotalouden periaatteita. Koska kiviainekset ovat uusiutumattomia luonnonvaroja, on tärkeää hyödyntää kiviainesta korvaavia materiaaleja siellä, missä se on teknisesti mahdollista ja ympäristövaikutuksiltaan hyväksyttävää. Kiviainesta voidaan korvata mm. hyödyntämällä betoni- ja asfalttimursketta, sivukiviä kaivosteollisuudesta sekä teollisuuden sivutuotteita ja jätteitä kuten esimerkiksi lentotuhkaa. Myös pehmeitä maalajeja kuten savea, silttiä ja turvetta voidaan hyödyntää jalostamalla massoja mm. massastabilointitekniikalla, jossa pehmeä maa-aines käsitellään sideaineella kovettuvaksi massaksi, jolloin maan lujuus kasvaa ja käyttökelpoisuus paranee. Massastabiloinnin sideaineina voidaan käyttää kaupallisten sideaineiden lisäksi teollisuuden sivutuotteita kuten lentotuhkaa, kipsiä, meesaa, jne.

CIRCblog_Ramboll_nostotxt_271x271px

Merkittäviä säästöjä

Ylijäämaita muodostuu kaikessa rakentamisessa – yksin Helsingissä noin 600 000 – 800 000 tonnia vuosittain. Maankaatopaikkaa näille massoille ei ole lähellä, joten maamassojen hyötykäytöllä saavutetaan merkittäviä säästöjä kuljetuskustannusten, kaatopaikkamaksujen ja luonnonvarojen säästämisen kannalta.

Tällaisia kiviainesta korvaavia materiaaleja onkin kartoitettu koko Suomessa kuntien ja alueiden toimesta mm. POSKI-projekteissa (Pohjavesien suojelun ja kiviaineshuollon yhteensovittaminen). Vaikka meillä Suomessa onkin hyvät kiviainesvarannot, emme voi käyttää niitä tuhlailevasti. Soraharjuista muodostuvien pohjavesialueiden turvaaminen tulevaisuudessa on ensisijaisen tärkeää nyt ja tulevaisuudessa.

Säästöt pitkistä kuljetusmatkoista, loppusijoitusmaksuista sekä imago luonnonvarojen säästäjänä luo mahdollisuuksia uudenlaiselle ajattelulle. Kokonaisvaltaisella suunnittelulla materiaalit on mahdollista saada yhä jatkuvaan kiertoon. Perinteisestä ”kehdosta hautaan” - ajattelusta voidaan luopua. Prosessi tulisi aloittaa jo kaavoitusvaiheessa. Materiaalien käsittelylle tulee varata omat alueensa sekä seudullisesti että paikallistasolla. Rakenteilla olevien alueiden sisällä maa-ainesten varastointi ja jalostus on luontevaa, kun ympärillä tapahtuu muutakin rakentamista. Väliaikaiset alueelliset maa-ainespankit tulisikin nähdä mahdollisuutena ennen alueen lopullisen toiminnan muotoutumista. Merkittävin säästömahdollisuus on kuljetusten vähentäminen, koska perinteinen malli, jossa yhtä ainesta viedään pois ja toista tuodaan tilalle, aiheuttaa kaksinkertaiset päästöt. Visionäärejä ja pitkäjänteistä suunnittelua ratkaisumallien kehittämiseen tarvitaan.

Merja Autiola ja Tarja Niemelin 

Kirjoittajat toimivat Rambollin Luopioisten ympäristögeotekniikan T&K-yksikössä projektipäällikköinä

1) Kallion murskaaminen korvaa soranottoa

 

Ei kommentteja. Ole ensimmäinen kommentoija.