Suomessa tehdään vuosittain tuhansia toimistomuuttoja, joissa jää tarpeettomaksi kalusteita ja tarvikkeita. Näiden tavaroiden kierrätyksen ympärille on syntynyt viime aikoina runsaasti liiketoimintaa ja erilaisia kierrätystä tehostavia verkkoalustoja. Myös perinteiset toimistokalusteita tarjoavat yritykset tarjoavat yhä useammin uusien tuotteiden rinnalla kierrätettyjä, huollettuja ja kunnostettuja kalusteita ja lupaavat toimittaa vanhat käyttökelpoiset tuotteet kierrätykseen.
Uudelleenkäyttö, korjaus ja kunnostus ovat keskeisiä toimia siirryttäessä kohden kiertotaloutta. Kun tuotteet ja tavarat ovat tulleet itselle tarpeettomiksi, voivat ne olla vielä jollekin toiselle hyödyllisiä ja käyttökelpoisia. Pääsimme SYKEn Joensuun toimitilojen muutosprojektissa testaamaan, miten vanhat toimistotarvikkeet ja -kalusteet saadaan uudelleenkäyttöön ja kiertoon.
Sata hyllyä ja kaappia etsimässä uutta kotia
Alkuinnostus vaihtui hienoiseen epätoivoon, kun toimiston todellinen kiertoon päätyvä tavaramäärä valkeni. Toimiston käyttötarkoitus oli vuosikymmenien varrella vaihtunut laboratoriokäytöstä toimistotyöhön ja henkilöstömäärä kutistunut huippuvuosien useista kymmenistä nykyiseen noin 15 henkilöön. Nämä muutokset olivat jättäneet jälkeensä röykkiöittäin tarpeettomaksi käyneitä tavaroita ja kalusteita.
Vaikka osa vanhoista kalusteista voitiin siirtää tai korjata uusiin tiloihin sopivaksi, kokonaan uutta elämää oli yllättäen etsimässä noin sata erilaista hyllyä tai kaappia, kymmeniä tuoleja, pöytiä, laboratoriolaitteita ja -astioita, pari sohvaa sekä keittiötarvikkeita.
Erityisen haastavaksi tehtäväksi osoittautui uuden kodin löytäminen lukemattomalle määrälle erikokoisia ja muotoisia paperinsäilyttimiä vetolaatikostoista mappihyllyihin ja mapeista muovitaskuihin.
Yhdelle tarpeeton on toiselle aarre
Uudelleenkäyttöön saatiin lopulta 70 prosenttia vanhan toimiston irtaimistosta. Tarpeettomaksi jääneitä kalusteita ja laboratoriolaitteita myytiin Kiertonet.fi-palvelun kautta ympäri Suomea. Usea kaluste ja tavara löysi uutta käyttöä henkilöstön kotona ja verkostojen kautta. Tavaroita lahjoitettiin myös Itä-Suomen yliopiston henkilökunnalle ja opiskelijoille.
Sähköpöydät, näytöt, näppäimistöt, pakastimet ja jääkaapit sekä retrohuonekalut löysivät helposti uuden kodin. Laboratorion lasiesineet innostivat etenkin biologian opiskelijoita ja kymmeniä mittapulloja päätyi lasinpainantakurssin materiaaliksi. Paikallinen taiteilijaseura löysi uutta käyttöä sekalaiselle kokoelmalle keittiöön kertyneitä kahvimukeja. Päiväkotilapset saivat korjauspajaleikkeihinsä ihmeteltäväksi vanhan faksin ja kokoelman erilaisia kaukosäätimiä. Kirjanvaihtopisteen dekkarikokoelma revittiin käsistä Joensuun pääkirjaston kierrätyspisteellä.
Huolimatta koko henkilöstön osallistumisesta, ponnisteluista ja innovatiivisista ideoista, murskattavaksi sekä materiaali- ja energiahyödyntämiseen päätyi lopulta yli kolmesataa pöytää, tuolia, hyllyä ja kaappia.
Uudelleenkäyttö vaatii aikaa ja osaamista
Uudelleenkäyttöön ei ollut tarjolla oppaita tai valmiita ohjeistuksia, vaan moni asia piti oppia kantapään kautta.
Opimme, että uudelleenkäytön suunnittelu tulisi aloittaa heti kun toimistomuuttoa ryhdytään suunnittelemaan. On sovittava tavoitteista ja säännöistä: halutaanko kalusteita myydä vai lahjoittaa, mihin ja miten mahdolliset myyntituotot tuloutetaan.
On inventoitava kalusteet ja tarvikkeet, selvitettävä millaisia kanavia uudelleenkäyttöön on omalla alueella tarjolla ja mitä kautta tavaroita voi lahjoittaa eteenpäin. Suuret toimijat saattavat olla pieniä jäykempiä kanavoimaan lahjoituksia tai ostamaan käytettyjä kalusteita ja sopivia tahoja voi löytyä yllättävistäkin osoitteista.
Käytettyjen kalusteiden myyminen oli haasteellista. Kalusteita myytiin huutokauppaperiaatteella toimivan Kiertonet.fi-sivuston kautta, mutta kun tarjolla on 40 identtistä mappihyllyä, on houkuttelevan myynti-ilmoituksen laatiminen vaikeaa. Lisäksi huutoja kalusteista alkoi ilmestyä vasta juuri ennen kaupan umpeutumisaikaa, mistä päättelimme, ettei kalusteille ollut kysyntää ja teimme vain osasta myynti-ilmoituksia.
Keskeistä on myös, että uudelleenkäytön suunnitteluun ja toteutukseen on varattu riittävät resurssit osana muuttoprosessia. On tärkeää, että uudelleenkäyttö vastuutetaan yhdelle tai useammalle henkilölle, joiden tehtävänä on pitää kokonaisuus käsissään. Työajan käyttäminen uudelleenkäytön suunnitteluun ja toteutukseen arvelutti, mutta lopulta osoittautui taloudellisesti kannattavaksi. Kun 70 prosenttia tavaroista saatiin uudelleenkäyttöön, säästettiin noin 10 000 euroa verrattuna siihen, että kaikki kalusteet olisivat päätyneet murskattavaksi. Lisäksi vanhojen kalusteiden myynnistä saatiin muutama sata euroa.
Toimistoelämää koronan jälkeen
Kokeilumme paljasti, että uudelleenkäyttö vaatii systemaattista otetta ja ponnistelua, mutta voi parhaimmillaan tuoda merkittäviä taloudellisia hyötyjä. Uudelleenkäyttöön saamista voisi merkittävästi edistää, mikäli kiertotalouden tavoitteet huomioitaisiin jo suunnittelussa niin, että kalusteet ja laitteet olisivat modulaarisia ja muunneltavissa uusiin käyttötarkoituksiin.
Toimistyö on jatkuvassa muutoksessa. Nykyisissä paperittomuutta tavoittelevissa monitoimitiloissa ja avokonttoreissa ei ole enää tarvetta tavaroille, jotka kymmenen vuotta siten olivat normaali osa jokaisen toimiston varustusta. Koronapandemian aikaansaama digiloikka ja siirtymä kohden etätöitä ja pienempiä toimistotiloja tuonee lähivuosina uusia vaatimuksia toimistojen kalustamiseen myös materiaalien hygieenisuuden ja puhdistettavuuden osalta. Toivottavasti muuttuvat vaatimukset saadaan yhdistettyä myös materiaalien uudelleenkäytettävyyden ja kierrätettävyyden kanssa.
Kati Pitkänen,
Jaana Kolehmainen ja Alli Sirén
Suomen ympäristökeskus SYKE
Kirjoittajat ovat SYKEn Joensuun toimipisteen asiantuntijoita ja työskentelevät erilaisissa kiertotalouden tutkimus- ja kehittämishankkeissa. He ovat olleet mukana suunnittelemassa ja toteuttamassa kiertotalousperiaatteiden huomioimista toimistomuutossa.