Uutinen 26.8.2020 klo 10.23
© Sanna Lindgren
Kiinnostus ekologista rakentamista kohtaan on kasvussa, ja työkaluja rakennuksen energia- ja materiaalitehokkuuteen tarvitaan lisää. Satakunnan ammattikorkeakoulu tutki osana Circwaste-hanketta pientalon rakennusjätteiden syntypaikkalajittelua ja pientalon hiilijalanjälkeä.
Tutkimuskohteena oli satakuntalaisen yksityisen rakentajan pientalo. Puurunkoisen rakennuksen lämmitysmuodoksi valittiin maalämpö. Eristeenä käytettiin ekovillaa, ja pintarakenteiden materiaali koostui sementtilevysta ja rappauksesta.
Maa- ja kiviainesten hyödyntäminen haasteellista
Rakennusprojektissa tavoiteltiin 70 prosentin hyötykäyttöastetta rakennusjätteestä jätelain uuden ohjeistuksen mukaisesti. Tavoitetta ei aivan saavutettu, mutta kierrätysaste nousi silti lähelle 50 prosenttia.
”Suurin syy tähän oli se, että maa- ja kivinaista ei saatu hyödynnettyä esimerkiksi toisessa kohteessa maarakentamisessa. Rakennushankkeen alussa olisikin hyvä olla tiedossa jokin maarakentamisprojekti, jossa massoja hyödynnettäisiin”, Sanna Lindgren Satakunnan ammattikorkeakoulusta kertoo. ”Toisaalta prosenttilukuja ei kannata tuijottaa liikaa, vaan miettiä, mikä on järkevää kiertotaloutta kussakin kohteessa.”
Hankkeessa kävi ilmi, että rakennusjätteistä helpointa oli kierrättää pakkausmateriaaleja kuten pahvit, paperit ja muovit. Puujätteestä osa käytettiin betonivaluissa uudelleen muottina ja osan rakentaja poltti omassa takassaan ja jakoi naapureille. Kipsilevyistä suurin osa meni polttoon. Jätelaissa mainittu 70 prosenttia koskee hyötykäyttöä, joka tarkoittaa sitä, että jäte hyödynnetään materiaalina. Näin ollen energiana polttoa ei lasketa mukaan jätelain tarkoittamaan hyötykäyttöön.
Kohdetalon rakennusjätteestä yllättävän suuri osa - lähes kolmannes - oli rakennusmateriaalien pakkauksista peräisin olevaa muovia ja pahvia, joista kumpaakin oli noin 15 prosenttia. Kipsilevyä jätteestä oli noin 20-25 prosenttia, maa- ja kiviainesta noin 30 prosenttia ja puuta yksi prosentti.
Jätteiden lajittelua pientalon rakennustyömaalla. © Sanna Lindgren
Kierrättäminen vaatii tarkkaa suunnittelua ja kannustimia
”Haasteita aiheutti se, että kaikkien rakenneosien kuten viemäriputkien materiaaleista ei ollut tarkkaa tietoa. Ongelmia aiheutti myös se, että jäteastioiden tyhjennys ei aina toiminut, mikä vaikeutti työmaan toimintaa. Huomasimme, että jos tontti on pieni suhteessa rakennukseen, vaaditan erityisen tarkkaa suunnittelua jäteastioiden sijoittelemiseksi. On kartoitettava tarkkaan, missä vaiheessa projektia mitäkin jätettä syntyy ja suunniteltava logistiikka ja tyhjennys sen mukaisesti”, muistuttaa Lindgren.
Rakennusjätteen lajittelu vaatii tavallista enemmän panostusta urakoitsijalta ja rakentajalta. Hankkeen pientalokohteessa rakennusjätteen kierrätys ei kuitenkaan maksanut juurikaan enempää kuin pelkkä sekajätteen hallinta.
Lindgrenin mielestä olisi tärkeää perehdyttää urakoitsijoita lajitteluun nykyistä enemmän. Teema voisi olla urakoitsijoille jopa kilpailuvaltti, koska ihmiset ovat yhä tiedostavampia myös rakentajina.
”On hirveän tärkeää, että jatkettaisiin rakennusjätteen syntypaikkalajittelun tutkimista ja kehittämistä sekä rakennusmateriaalien hyödyntämistä. Olisi mielenkiintoista tutkia myös purkukohteita ja sitä, miten vanhojen rakennusten rakenteita voisi käyttää sellaisenaan”, summa Lindgren.
Hiilijalanjälki paljastaa talon energiatehokkuuden
Cirwasten osahankkeessa selvitettiin myös pientalon hiilijalanjälkeä. Rakentaja halusi tietää, miten talon energialuokka saataisiin nostettua korkeimpaan eli A-luokkaan B-luokasta.
”Laskentaa tehdessä totesimme, että pääsemme kohtuullisen helposti A-luokkaan tekemällä pieniä muutoksia suunnitelmaan. Teimme joitakin rakennemuutoksia, vaihdoimme tehokkaamman ilmanvaihtokoneen ja jätimme laskennassa huomioimatta puun polton takassa. Lisäksi oletimme, että rakennus täyttää määräysten mukaisen suositusarvon tiiveysmittauksissa. E-luvun laskennassa käytetään oletusarvona 4 m3/(h m2), suositusarvona pidetään lukua 1 m3/(h m2)”, kertoo Lindgren.
”Huomasimme, että energiankulutuksella on todella suuri merkitys talon hiilijalanjälkeen, joka lasketaan koko talon elinkaaren eli noin 50 vuoden ajalta. Rakennuksen käytön aikaisilla teoilla on iso vaikutus.”
Hiilijalanjäljen laskennassa käytettiin ympäristöministeriön arviointityökalua. Työkalu toimi kohtuullisen hyvin pientalolle, mutta vaati jonkin verran soveltamista.
”Suomessa rakennetaan paljon pientaloja, ja siksi olisi tärkeää miettiä niiden ympäristövaikutuksia. Hiilijalanjäljen laskenta on kuitenkn isotöinen tavalliselle rakentajalle tehtäväksi, joten pientaloja varten tulisikin kehittää yksinkertaisempi menetelmä. Esimerkiksi vakiorakenteille voisi laskea valmiiksi perushiilijalanjäljet, joita summaamalla saisi laskelman koko talolle”, pohtii Lindgren. ”Porkkanana pienrakentajillekin toimii hinta – rahaa säästyy, kun lämmityskustannukset laskevat.”
Ekologisen rakentamisen trendi on nouseva ja energiatehokkuuden rinnalle on nousemassa myös kiertotalous. Pienrakentajat voivat saada apua esimerkiksi lämmitysmuodon valintaan kaupunkien ja kuntien energianeuvonnasta ja vastaavasti rakennusjätteiden lajitteluun jäteneuvonnasta. Tieto hiilijalanjälkimenetelmästä lisääntynee myös tulevaisuudessa.
Lisää aiheesta
Lisätietoa
- Sanna Lindgren, Satakunnan ammattikorkeakoulu, sanna.k.lindgren@samk.fi