Qvidjan omistajat Saara Kankaanrinta ja Ilkka Herlin. © Maija Astikainen
Suomen vanhin kartano Qvidja jatkaa edelläkävijän roolissa Paraisilla. Tilalla kehitetään luontoystävällistä maataloutta ja metsänhoitoa sekä molempien kansainvälisesti merkittävää tutkimusta.
– Haluamme osoittaa, että maa- ja metsätalous voi olla Itämeren kannalta myönteinen asia, kertoo tilan isäntä Ilkka Herlin. Oikeilla menetelmillä voidaan parantaa maaperän, ilmaston ja vesistöjen ravinne- ja hiilitasetta. Ensimmäisenä on kuitenkin tunnistettava maaperän hiilipäästöjen vaikutus vesistöjen rehevöitymiseen.
– Hiili kuuluu samaan kategoriaan typen ja fosforin kanssa.
Hiili on Herlinin mukaan ratkaiseva tekijä myös viljelysmaan rakenteen tervehdyttämisessä. Jos maaperä on liian pitkään ilman kasvillisuutta, mikrobitoiminta kuolee ja maa tiivistyy ja päästää hiilen ja muut ravinteet kiertoon. Kierrettä pahentavat lisääntyneet rankkasateet ja kuivuus.
– Viljelymetodit eivät ole kehittyneet ilmastonmuutoksen kanssa samassa tahdissa.
"Carbon actionissa" mukana jo 100 tilaa
Qvidjan toiminta perustuu uudistavaan hiiliviljelyyn, jonka ideana on palauttaa hiili takaisin maaperän varastoon. Käytännön toimenpiteisiin on päästy Carbon action -tutkimushankkeen kautta. Metodeja testataan Suomessa Qvidjan lisäksi noin 100 pilottitilalla, ja mukana on useita yliopistoja ja tutkimuslaitoksia, kuten Syke ja Luke. Hanke on saanut viljelijöiltä erinomaisen vastaanoton.
– On hienoa, miten tutkijat ja viljelijät on saatu kohtaamaan toinen toisensa, Herlin kertoo. Viljelijät opettavat tutkijoille, mitä käytännön viljely vaatii, ja tutkimus auttaa viljelijöitä näkemään erilaisten toimenpiteiden seuraukset.
Carbon actioniin etsitään koko ajan lisää viljelijöitä, ja lähtöosaamista saa vaikkapa sähköiseltä verkkokurssilta.
– Myös mukana olevat viljelijät verkostoituvat ja kertovat lisää mielellään. Heidän ammattiylpeytensä kasvaa, kun he saavat mahdollisuuden ratkaista maailman suurimpia kriisejä.
Ekosysteemilähtöinen metsänhoito pitää hiilen maaperässä
Qvidjan toiminnassa huomioidaan kestävän viljelyn lisäksi kestävä metsänhoito. Metsätalouden päästöt ovat Itämeren kannalta samaa luokkaa maatalouden päästöjen kanssa. Metsämailta alkunsa saanut hiili, typpi ja fosfori rehevöittävät vesistöjä.
– Suomen rannikkovesistöistä on mitattu maailman suurimpia metaanipitoisuuksia, mutta ongelma on globaali, Herlin toteaa.
Kestävässä metsänhoidossa pätevät samat lainalaisuudet kuin maanviljelyssä. Herlinin mukaan boreaalisella vyöhykkeellä 2/3 hiilestä on sitoutunut maaperään ja vain loppu puustoon.
– Siksi on olennaista häiritä maaperää mahdollisimman vähän ja siirtyä avohakkuista jatkuvaan kasvatukseen. Ekosysteemi toimii jatkuvalla vihreällä.
Jatkuva kasvatus on osoittautunut Qvidjassa taloudellisesti kannattavaksi metsänhoitotavaksi, koska se vaatii vähemmän taimien istutusta, raivauksia ja harvennuksia. Metsä hoitaa itse itseään oman ekosysteeminsä kautta.
– Puhummekin ekosysteemilähtöisestä metsänhoidosta. Tavoitteena on rikastaa maaperää biodiversiteettiä lisäämällä.
Luonnon monimuotoisuus on ratkaiseva tekijä
Ylämaan karjaa Qvidjan maatilalla. © Maija Astikainen
Luonnon monimuotoisuuden suojelu onkin osoittautunut ratkaisuksi moneen ongelmaan. Sillä on voitu vähentää muun muassa Qvidjan mailla sijaitsevan kosteikon metaanipäästöjä.
– Biodiversiteetti parantaa maaperän kykyä sitoa hiiltä ja on siksi ratkaiseva asia myös ilman ja veden hiilitasapainossa, Herlin sanoo.
Luonnon monimuotoisuus tukee viljelysmaiden vesitaloutta, jolloin pellot eivät ole liian kuivia tai märkiä. Terve maaperä kykenee imemään rankkasateiden veden, eikä pintamaa huuhtoudu vesistöihin.
– Maaperä myös luovuttaa vettä kasveille vähitellen kovankin kuivuuden aikana.
Mistä kestävä viljely kannattaa aloittaa?
Qvidjasta alkunsa saanut tutkimustyö on tuottanut paljon arvokasta tietoa. Esimerkiksi Nature-lehdessä julkaistiin Ilmatieteen laitoksen ja Helsingin yliopiston tutkimus, jossa selvitettiin keinoja, joilla maaperä voi tuottaa pilviä muodostavia aerosoleja. Qvidjassa on myös kehitetty uudenlainen keino maaperän hiilen mittaamiseen.
– Tampereen yliopistossa luotiin uusi lasermittaukseen perustuva mittaustapa ja meillä maaperäporan prototyyppi, jolla saadaan tuloksia selvästi aikaisempaa nopeammin ja edullisemmin, Herlin sanoo.
Tutkimustietoa on myös riittävästi kertomaan, miten maaperän rakenne saadaan tasapainoon. Jatkuva monipuolinen kasvipeite ja tarvittaessa maanparannusaine alkuun ovat tehokkaita keinoja. Herlin neuvoo myös vähentämään peltojen kyntämistä.
– Kyntö aiheuttaa maaperässä hiilikatoa, koska ekosysteemi sienirihmastoineen tuhoutuu. Minimimuokkauksesta löytyy paljon tietoa.
Toinen ratkaisu on keinolannoitteiden välttäminen. Ne ovat kasveille "liian helppo tie".
– Kasvit eivät hanki ravinteita maaperän eliöstön kautta, jos tarjolla on vahva keinolannoite. Seurauksena ovat esimerkiksi mitättömän pienet juuret.
Kolmas asia on torjunta-aineiden käytön vähentäminen.
– Mitään ei ole tarkoitus lopettaa kokonaan, vaan olennaista on vähentää maaperälle haitallisia toimia vähitellen ja suunnitella viljely uudella tavalla, Herlin korostaa.
Kestävästä viljelystä hyötyvät kaikki: sadot paranevat, liikevaihto lisääntyy ja kulut laskevat.
– Kestävän viljelyn investoinnit ovat lopulta vähäisiä verrattuna siihen, että jatkaisimme vanhaan malliin. Tiloille ei ole pakko hankkia aina vain isompia traktoreita ja enemmän keinolannoitteita. Jossain vaiheessa myös yhteiskunta alkaa laskuttaa saastuttajia ja palkitsee luonnolle aikaansaatuja yhteisiä hyötyjä.
Kaikkien toimien tavoitteena on yhteyttämisprosessin tukeminen. Kyseessä on elintärkeä vaihtokauppa. Kun pellot pidetään mahdollisimman vihreinä, kasvit tuottavat auringon kanssa ravintoaineita ja kuljettavat ne maahan mikrobiston energiaksi.
– Silloin maaperän eliöstöverkko pystyy tuottamaan kasveille kaikki tarvittavat rakennusaineet ja maaperän kuollut mikrobimassa eli hiilivarasto lisääntyy. Toisin sanoen maaperään sitoutuu enemmän hiiltä, joka myös pysyy maaperässä.
Kirjoittaja: Sanna Karppinen, kuvat: Maija Astikainen
Lue lisää