Euroopan unioni on asettanut jäsenmailleen tiukat yhdyskuntajätteen kierrätystavoitteet, mutta niiden saavuttamista vaikeuttavat monet asiat. Yhtenäisten toimintamallien ja suositusten tarjoaminen EU-tasolla on hankalaa, koska kierrätyksen lisäämisen taustalla olevat tekijät ovat sidonnaisia niin lainsäädännöllisiin, taloudellisiin, teknisiin, kulttuurisiin kuin historiallisiinkin kysymyksiin.
Vasta julkaistun tutkimuksen mukaan polut kierrätysyhteiskuntaan vaihtelevat Itävallassa, Ruotsissa ja Suomessa. Tutkimuksessa tunnistettiin maakohtaisia jätteiden kierrätyksen esteitä sekä eroja, jotka liittyvät kierrätyksen onnistumiseen.
Korkean kierrätysasteen pikatiet
Itävalta, Ruotsi ja Suomi edustavat kierrättämisessä EU:n parempaa keskitasoa. Maiden monet politiikkatoimet ja käytännöt muistuttavat toisiaan, ja tämä on pitkälti EU:n vaikutusta. EU-säädösten toimeenpano ei kuitenkaan ole ainoa selitys kierrätysmenestyksen takana.
Kansallisen jätepolitiikan kunnianhimoisuus ja pitkäjänteisyys, yhdyskuntajätehuollon vastuunjaon selkeys, jätehuollon infrastruktuurin ja keräysjärjestelmien monimuotoisuus sekä yleinen ympäristötietoisuuden taso ovat kaikkien kolmen maan menestyksen tekijöitä. Myös julkisen ja yksityisen sektorin yhteistyön sujuvuus sekä jätetietojen hyvä laatu ovat keskeisiä elementtejä, jotka heijastavat onnistumista kierrätyksessä.
Selkeältä tuntuvan reseptin käyttöönotto tökkii kuitenkin jokaisessa tutkitussa maassa.
Kompastuskivet kierrätyspolulla
Toisiinsa lankakeräsotkun lailla kietoutuneet seikat muodostavat vankkoja esteitä kierrätyksen lisäämiselle ja ne vaihtelevat maittain. Tutkimuksen tuloksissa korostuvat kulttuuristen, poliittisten, teknisten ja taloudellisten tekijöiden moninaisuus, sekä niiden väliset kytkökset. Kierrätyksen esteet ilmenevät myös eri toiminnan tasoilla valtiosta aina paikallisiin asukkaisiin saakka.
Suomessa esteet vaikuttavat olevan vahvempia kuin Itävallassa ja Ruotsissa. Muun muassa ristiriidat yhdyskuntajätehuollon vastuissa, jätetietopohjan puutteellisuus sekä kierrätyskriittisyys eri toimijatasoilla ovat hidastaneet toimiin ryhtymistä Suomessa.
Ruotsissa ja Itävallassa esille nousivat biojätteen erilliskeräämisen ongelmat suurten kerrostalojen lähiöissä ja Itävallassa edelleen biojätteen käsittelyyn liittyvät erimielisyydet. Itävallassa koko yhdyskuntajätteen käsittelyjärjestelmä on rakentunut pitkälti mekaanisbiologisten laitosinvestointien varaan. Nämä laitokset eivät ole olleet enää pitkiin aikoihin EU:n komission mieleen, koska niiden haasteena on kierrätykseen ohjautuvan jätteen heikko laatu ja määrä.
Jotkut esteistä ovat samoja kaikissa maissa, kuten heikot kierrätysmateriaalien markkinat, kierrätettävyyden puuttuminen tuotesuunnittelusta tai runsas jätteenpolton kapasiteetti. Viimeinen este vaikuttaisi rasittavan vähemmän Suomea kuin muita maita. Jätehuoltojärjestelmän jäykkyys ja toimijoiden varovaisuus estää myös uusien innovaatioiden syntymistä osaksi valtavirtakäytäntöjä.
Tutkitut maat ovat kehityksessään myös erilaisissa ajallisissa vaiheissa. Itävalta alkoi edistää kierrätystä kauan ennen Suomea. Itävallassa on myös ollut sellaisia kierrätyksen ajureita, jotka Suomesta ovat puuttuneet. Esimerkiksi 1980-90-lukujen vahva vihreä liike vaikutti Itävallassa ihmisten ympäristöasenteisiin. Tiiviisti asutuissa maissa kaatopaikkatilan puute taas on ajanut etsimään muita ratkaisuja jätehuoltoon.
Kierrätyksen hyötyjen tulisi olla kaikille jätealan toimijoille selkeät. Ongelmia syntyy, jos eri materiaalien kierrätysjärjestelmät on kytketty irti sekajätteiden keräyksestä ja käsittelystä, ja samanaikaisesti tavoitteet on asetettu yhteisesti kaikille, eli ei kenellekään yksilöidysti. Esimerkiksi pakkausten tuottajanvastuujärjestelmä ja yhdyskuntajätteen jätehuolto olisi integroitava niin, että systeemi kannustaa kaikkia osapuolia tavoittelemaan kierrätyksen lisäämistä ilman osaoptimoinnin haamua. Tätä haastetta ratkotaan kaikissa tarkastelluissa maissa kussakin hieman omalla tavallaan. Itävaltalaiset vaikuttavat olevan tyytyväisimpiä omaan malliinsa.
Määränpäähän yhteistyöllä
Maiden vertailu ei tarjoa helppoa oivallusta tai selkeitä ratkaisuja kierrätyksen lisäämiseen. On kuitenkin selvää, että erilaisetkin reitit voivat johtaa yhteiskuntaan, jossa yhdyskuntajätteet ovat osa materiaalien käyttöä ja taloutta.
Kierrätysmateriaalien markkinat eivät rajoitu yhden maan rajoihin ja tilannetta maissa hiertää osin heikko poliittinen tahto luoda kansallisia, taloudellisia kannustimia esimerkiksi kierrätetyn muovin käytölle. Markkinoiden toimivuuden ongelmiin voitaisiin siksi puuttua EU-politiikan tasolla.
Vahva yhteistyö kansallisen, alueellisen ja paikallisen tason jätehuollon avaintoimijoiden välillä ja kierrätysmyönteinen ajattelutapa lieventävät kierrätyksen esteitä. Maiden välillä tapahtuvaa tiedon vaihtoa hyvistä käytännöistä tarvitaan nykyistä enemmän. Näitä käytäntöjä ovat muun muassa painoperusteiset jätemaksut, tehokkaat erilliskeräysjärjestelmät, uudet yhteistyön tavat ja tehokkaat neuvontamenetelmät, jätehuollon Green deal -sopimukset ja sertifioinnit sekä innovatiiviset kierrätysteknologiat.
Maiden tulisi kiinnittää nykyistä enemmän huomiota paikallisten toimijoiden tietotarpeisiin, resursseihin ja osaamiseen. Itävallan ja Ruotsin esimerkkien mukaan myös paikallinen ja alueellinen jätesuunnittelu on merkityksellistä. Jätehuollon vastuiden selkeyttäminen sekä yksityisten ja julkisten jätehuoltotoimijoiden välisten riitojen ratkaiseminen vaatii tarkkanäköistä harkintaa. Se vaatii mahdollisesti myös alhaalta ylöspäin (”bottom-up”) tapahtuvaa toimintaa, jossa haasteita ratkotaan operatiivisten toimijoiden perspektiivistä. Siirtymä kierrätysyhteiskuntaan vie aikaa, joten toistuvia muutoksia lainsäädännössä tulisi välttää.
Jatkomatkojen evääksi lisää tietoa ja ymmärrystä
Kierrätyksen lisäämisen taipaleella tarvitaan monenlaista tietoa. Tarvitaan kansainvälistä ja monitieteistä tutkimusta public-private -yhteistyöhön ja vapaaehtoiseen toimintaan perustuvista innovatiivisen hallinnon malleista. Lisäksi tarvitaan kunnianhimoisten kierrätystavoitteiden kriittistä arviointia ja tutkimusta, jotta kierrätyksen lisääminen ei vaaranna puhtaita materiaalikiertoja.
Hanna Salmenperä, jätehuoltoon ja kiertotalouteen perehtynyt erikoissuunnittelija Suomen ympäristökeskuksesta.
hanna.salmenpera@syke.fi