End-of-Waste-päätökset helposti saataville

Uutinen 11.6.2020 klo 12.53
Kirjapyörre
© Unsplash

”Jäte” on arkikielen ohella oikeudellinen käsite. Eurooppalaisessa ja kansallisessa lainsäädännössämme jätteellä tarkoitetaan käytöstä poistettua esinettä tai ainetta. Jätettä koskeva jätelainsäädäntö pyrkii suoraviivaisesti takaamaan turvallisen jätehuollon. Muut materiaalit ovat tuotteita ja niihin sovelletaan tuotelainsäädäntöä. Jotta kiertotalouden tavoitteen mukaisesti kierrätysmateriaalia voitaisiin käyttää uusien tuotteiden valmistuksessa, on ”jätteen” lakattava olemasta ”jätettä”.

CICAT2025-hankkeen tutkimuksen perusteella yksi kaikkein tärkeimmistä kiertotalouden esteistä on jätteeksi luokittelun päättymistä koskevan sääntelyn epäselvyys. Hankkeen blogissa on jo aiemmin otettu esille ns. End-of-Waste-sääntelyn avainasema kiertotaloudessa. CICAT2025-tutkijat osallistuivat Circwaste-hankkeen teemakokoukseen 26.5.2020, ja keskusteluaiheena olikin tämän sääntelyesteen poistaminen ns. End-of-Waste-tietokannan avulla.

Hankkeen Delfoi-tutkimuksessa miltei kaikki panelistit pitivät tietokantaa hyvänä keinona helpottaa sääntelyn monimutkaisuuden aiheuttamia ongelmia. Tietokannan tarkoituksena olisi kerätä kaikki End-of-Waste-linjaukset samaan paikkaan ja näin antaa esimerkkejä ratkaisuista niin kiertotalouden toimijoille kuin päätöksiä tekeville viranomaisillekin. Päätökset ovat nykyäänkin julkista tietoa, mutta ne eivät ole helposti saatavilla.

Circwaste-hankkeen teemakokouksen keskustelussa oltiin melko yksimielisiä, että jos End-of-Waste-tietokanta perustettaisiin, julkisen sektorin tulisi olla sen ylläpitäjä. Ylläpitäjäksi ehdotettiin esimerkiksi aluehallintovirastoja, SYKEä ja Motivaa. Keskustelussa otettiin kuitenkin huomioon, että jos ylläpito olisi uusi virkavelvollisuus, olisi sille järjestettävä rahoitus.

Vanhat tietojärjestelmät pohjana

Uuden tietokannan vaihtoehdoksi ehdotettiin vanhojen tietojärjestelmien kehittämistä. Osallistujat ehdottivat End-of-Waste-tietokannan sisällyttämistä Materiaalitoriin tai YLVA-tietojärjestelmään (ympäristönsuojelun valvonnan sähköinen asiointijärjestelmä).

Materiaalitori on kohtaamispaikka jätteiden ja sivuvirtojen tuottajille ja hyödyntäjille, eikä sitä ole aiemmin käytetty viranomaispäätösten saatavuuden helpottamiseen. YLVA:n asemaa puolestaan lienee syytä harkita.

YLVA on suunnattu ympäristönsuojelulain (527/2014) nojalla lupa-, ilmoitus- ja rekisteröintivelvollisille sekä jätelain (646/2011) nojalla ilmoitus- ja rekisteröintivelvollisille asiakkaille. YLVA:sta löytyy lähtökohtaisesti kaikki tehdyt ympäristölupapäätökset, mukaan lukien End-of-Waste-päätökset. YLVA koettiin keskustelussa kuitenkin ”byrokraattiseksi ja monimutkaiseksi”, ja sieltä tiettyä asiaa koskevan päätöksen löytäminen on osoittautunut erittäin vaikeaksi niin viranomaisille kuin liiketoimijoille ja tutkijoillekin.

Parantamalla YLVA:n käyttöominaisuuksia voitaisiin End-of-Waste-päätökset tuoda helpommin saataville ilman erillistä tietokantaa. Tällöin säästyttäisiin uuden tietokannan luomisen ja ylläpitämisen kustannuksilta. Uuden tietokannan luominen ei välttämättä ole myöskään perusteltua toistaiseksi päätösten pienen määrän takia.

Tietokanta toisi tasapuolisen pelikentän

Keskusteluissa osoitettiin huolta siitä, että tietokanta toisi julkiseksi liiketoiminnan kannalta kriittisiä tietoja. Kuitenkin ympäristölupapäätökset ovat jo lähtökohtaisesti julkisia eikä End-of-Waste-tietokannassa olisi välttämättä tarpeellista tuoda saataville niitä laajempia tietoja. Jo tällöin tietokanta voisi auttaa toimijoita ja viranomaisia jäteperäisten materiaalien jätteeksi luokittelun arvioinnissa ja edistää kiertotaloutta levittämällä tietoa hyvistä käytännöistä.

Keskustelussa pidettiin erityisen tärkeänä, että tietokannasta voisi tarkistaa, onko samanlaisille jätejakeille jo tehty End-of-Waste-linjausta ja miten se on perusteltu. Päätösten määrän kasvaessa voivat yhä useammat toimijat hyötyä samaa jätevirtaa hyödyntävien toimijoiden esimerkistä. Pääasia olisi, että tietokannalla autettaisiin luomaan tasapuolinen pelikenttä toimijoiden kesken ja varmistettaisiin, etteivät eri viranomaiset anna ristiriitaisia päätöksiä.

IMPEL (European Union Network for the Implementation and Enforcement of Environmental Law) on jäte ja kiertotalous -ryhmässään aloittanut valmistelemaan EU:n laajuista End-of-Waste-tietokantaa. Tällöinkin olisi tärkeää, että Suomen kansalliset päätökset saataisiin ensiksi koottua kansalliseen järjestelmään. Euroopan laajuinen tietokanta voisi entisestään parantaa jäteperäisiä materiaaleja koskevien tietojen saatavuutta sekä helpottaa kansainvälisistä jätesiirroista vastaavien viranomaisten töitä.

Tietokannan perustaminen kansallisesti tai unionin tasolla ei välttämättä vaadi uutta velvoittavaa sääntelyä vaan esimerkiksi pelkän keskustelu- ja tiedonvaihtofoorumin perustaminen voisi auttaa toimijoita levittämään hyviä käytäntöjä ja ennakoimaan lain tulkintaa. Informaatio-ohjauksella ja pelkällä tiedon saatavuuden edistämisellä voidaan edistää jäteperäisten materiaalien kiertoja huomattavasti. Kuten monessa muussakin asiassa, myös kiertotaloudessa tieto on valtaa.

Teksti: Topi Turunen, Itä-Suomen yliopiston oikeustieteiden laitoksen tutkijatohtori

Teksti on julkaistu CICAT2025-hankkeen blogissa 12.6.2020.